|
LUONTOLIIKUNTA: Kysymys ihmisen ja luonnon suhteiden pohtimisesta on
kouluopiskelussa olennainen. Tätä puoltavat kaupungistuminen ja sen myötä
muuttuneiden tapojen ja tottumusten aikaansaamat muutokset kansalaisten
jokapäiväisessä elämässä. Vieraantuminen luonnosta on yhä useam Koululiikunta voi osaltaan tarjota lukuisia toiminnallisia luonnossa liikkumisen muotoja. Näihin kuuluvat mm. suunnistus, retkeily, pyöräily, melonta, hiihto ja laskettelu. Osa on toteutettavissa liikuntatuntien puitteissa, osa valinnaisina opintoina tai vaikka leirikoulujen ja teemapäivien puitteissa. Osa luontoliikunnan sisällöistä on mielekästä integroida esimerkiksi ympäristö- ja luonnontietoon. Luontoliikunta voi merkitä lapsen kokemusmaailmassa puhtaasti liikunnallisten tavoitteiden ohella myös aineksia emotionaalisten, eettisten, sosiaalisten sekä esteettisten tavoitteiden kehittymiselle. Emotionaalisesti luonto voi virittää sellaisenaan eri tunnetiloihin; joko tekemisen synnyttämien elämysten ja seikkailun tai luonnon värien, valojen, äänien ja tuoksujen kautta. Eettisyys luontoliikunnassa liittyy erityisesti ympäristökasvatukseen. Sosiaaliset tavoitteet toteutuvat ryhmäytymisenä sekä vastuunottona yhteisistä asioista. Esteettiset tavoitteet voivat liittyä luonnon kauneusarvojen havainnoimiseen ja kokemiseen. Lapsuuden luontoliikuntakokemukset voidaan nähdä virikkeinä aikuisiän luonnossa tapahtuville kuntoilutottumuksille, hyötyliikunnalle (mm. marjastus ja sienestys) ja joillekin jopa kilpailemiselle. Liikunnan opintoihin käytettävän ajan rajallisuudesta johtuen on perusteltua valita ydinoppiainekseksi suunnistuksen ja hiihdon perustaitoja. Retkeilyn (vaellus ja melonta) sekä laskettelun (myös lautailu ja telemark) sisällöt ovat osin mahdottomia toteuttaa normaalien liikuntatuntien puitteissa. Eräillä kouluilla (mm. Lapin yliopiston harjoittelukoulu) on erillinen luontoliikunnan opetussuunnitelmansa tätä varten. Paikalliset ja koulukohtaiset olosuhdetekijät voivat joko edistää tai rajoittaa luontoliikunnan monipuolista toteutusta, mutta eivät estää sitä. Koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa saakin esiintyä painotuseroja sisältöjen ja toteutusmuotojen suhteen. Sitä, miten luontoa voidaan käyttää liikuntapaikkana, ohjaillaan laeilla ja asetuksilla maan ja vesien käytöstä. Perusasiat sisältyvät jokamiehenoikeuksiin ja velvollisuuksiin. On turhaa mennä merta edemmäs kalaan! Koulujen lähimetsät ja puistot tarjoavat usein riittävän pohjan elämykselliselle oppimiselle. Piha-alueet ovat kiellettyjä alueita ja ottamalla muutoinkin huomioon muut luonnossa liikkujat sekä luonto, riittää luontoelämyksiä tulevienkin sukupolvien jaettavaksi.
Liikunnan lajeista suunnistus tarjoaa erityisen hyvät mahdollisuudet tiedollisten valmiuksien kehittämiseen loogisen päättelyn ja ongelmanratkaisutaitojen muodossa. Näiden ohella keskittymiskyky, ennakkosuunnittelu sekä tarkan havainnoinnin taidot ovat lajiin olennaisesti liittyviä piirteitä. Kunto-ominaisuuksista suunnistuksella on luontevat edellytykset kestävyyden harjoittamiseen. Opetuksessa käytettävät suunnistuskartat voidaan jaotella soveltaviin (pulpetti- luokkahuone- ja salikarttoihin), piha- ja opetuskarttoihin. Näiden mittakaava vaihtelee välillä 1:1 - 1:10 000. Kartat voivat olla joko mustavalkoisia tai monivärikarttoja. Karttamerkit voivat vaihdella itse keksityistä kansainvälisesti sovittuihin karttamerkkeihin. Suunnistuksen keskeiset oppisisällöt liittyvät karttakäsitteeseen. Kartan periaatteen, karttamerkkien ja -värien ymmärtäminen sekä kartan suuntaaminen ovat tärkeimmät perusopetuksen luokilla 1-6 opittavat taidot. Toisena tärkeänä oppisisältönä voidaan pitää oman olinpaikan määrittämistä. Taitoja voidaan harjoittaa toiminnallisesti niin sisällä kuin ulkonakin. Erilaiset leikit, arvoitukset ja viitetarinat sisällytettynä tavanomaisimpiin suunnistusharjoituksiin, kuten karttaretket ja viuhkasuunnistus, ovat motivoivia ja hauskoja keinoja perustaitojen oppimiseen sekä kertaamiseen. Suunnistusharjoituksia voidaan tehdä myös juontosuunnistuksen periaatteiden mukaisesti. Tästä hyvänä esimerkkinä lasten kilpasuunnistuksessa käytettävät rasti- ja tukireittisuunnistus. Suunnistuksen opetuksessa on keskeistä perusasioiden jatkuva kertaaminen. Näihin kuuluvat kilpasuunnistuksessakin kartan suuntaaminen ja oman olinpaikan määrittely. Opittavien asioiden laajentamisessa edetään tarpeellisuuden periaatteella. Tämä tarkoittaa, että tietoainesta kasvatetaan, kun aikaisempi tieto ei enää riitä tehtävästä suoriutumiseen (esim. vaeltaminen peruskartalla -> suunnan ottaminen ja suunnassa kulku). Tämä merkitsee samalla luontevaa oppimiseen liittyvää vaikeutuvuutta. Perusopetuksen luokilla 1-6 pihakartta sekä lähialueen opetuskartta riittävät usein monipuolisesti käytettynä suunnistuksen mielekkääseen oppimiseen. Lasten rata ei ole koskaan liian helppo. Rastit tulee sijoittaa selkeisiin rastipisteisiin ja rastilippujen tulee olla helposti nähtävissä. Sopimalla paluun takarajat, pysäyttävät maastonkohdat sekä parityöskentely yhteistoiminnallisessa oppimisessa voidaan lisätä turvallisuutta. Viuhkasuunnistus on suunnistuksen opetuksen paras muoto. Lapset ovat säännöllisesti opettajan valvonnan alla ja heidän rastille lähtönsä voidaan varmistaa henkilökohtaisesti. Maasto tulee puhdistaa rasteista ja muista merkinnöistä jaksojen jälkeen. Lisätietoja: www.ssl.fi + alueen suunnistusseurat
|
|
|
SUUNNISTUS |
|
 |
TEKNISET TAIDOT |
|
• karttakuvan hahmottuminen LAJITAIDOT • kartan suuntaaminen • oman olinpaikan määrittäminen SÄÄNNÖT • liikkuminen ryhmässä
|
|
 |
TEKNISET TAIDOT |
|
• karttakuvan hahmottuminen LAJITAIDOT SÄÄNNÖT
|
|
 |
TEKNISET TAIDOT |
|
• kompassi suunnistajan apuvälineenä LAJITAIDOT SÄÄNNÖT |
|
|
Hiihto kehittää liikehallintatekijöistä erityisesti tasapaino-, rytmi- ja yhdistelykykyä sekä kunto-ominaisuuksista varsinkin kestävyyttä. Koska koululiikunnan tuntimäärät ovat rajalliset, kestävyyden kehittämistä ei tule painottaa, vaan opetuksen pääpaino tulee olla hiihtovalmiuksien parantamisessa. Liikunnallisten haasteiden rinnalla hiihdon opetustilanteet voivat tarjota toteutustavasta riippuen aineksia joko yhdessä- tai yksinolon kokemuksille. Maasto- ja sääoloista riippuen laji voi sisältää erilaisia tunne-elämää ja esteettisiä elämyksiä rikastuttavia kokemuksia. Hiihdon oppisisällöt voidaan jaotella maasto- ja alppihiihtoon. Ensiksi mainittu tarkoittaa lähinnä perinteisen ja vapaan hiihtotavan eri tekniikoita. Jälkimmäiseen sisältyvät laskettelu ja lumilautailu. Telemark tarjoaa mahdollisuuden yhdistää maastohiihto ja laskettelu. Alppihiihdon sisällöt on perusteltua toteuttaa teemapäivinä tai leirikoulujen yhteydessä. Maastohiihdon opetuksessa välineiden valinta- ja huoltotietous ovat merkityksellisiä. Suksien valinnassa on erityisesti niiden jäykkyys keskeinen tekijä. Sauvoissa tärkeää on oikea pituus. Perinteinen hiihtotapa edellyttää perustietoa sekä pito- että luistovoitelusta, vapaassa hiihtotavassa tarvitaan vain luistovoitelu. Voitelussa kannattaa hyödyntää alueen hiihtoseuroissa olevaa tietotaitoa. Molempien hiihtotapojen tekniikoiden opetuksesta tulee huolehtia. Välinehuollon kannalta on perusteltua opettaa eri tekniikoita vuorovuosittain. Tätä tukee myös koululiikuntaliiton hiihdon kilpailutoiminta. Maastohiihdon opetuspaikkoina voivat olla latuhalsterit, hiihtomaat sekä eri maastotyyppeihin rakennetut ladut ja hiihtourat. Voitelu- ja välinetietouden perusteet voidaan opettaa osin myös luokkahuoneessa. Ohjaaminen sään mukaiseen pukeutumiseen on osa hiihdonopetusta. Perusopetuksen luokkien 1 - 6 maastohiihdon opetus rakentuu kertautuvuuden periaatteella toimivien tekniikkaharjoitusten, soveltavien maastoharjoitusten sekä erityisesti seikkailun ja elämyksellisyyden turvaavien leikkien ja kisojen aineksille. Hiihtoretket voivat olla osa hiihdonopetusta. Rauhallinen retki makkaranpaistoineen talvisessa metsässä on monelle uusi ja ikimuistoinen kokemus. Koska suksien kuljetukseen ja varastointiin sekä lumitilanteeseen liittyvät kysymykset voivat olla osalla kouluista ongelmana, on hiihdonopetus perusteltua toteuttaa keskitettyinä opetusjaksoina. Opittujen taitojen tehostajina ja täydentäjinä voivat toimia omaehtoisuuden periaatteelle suunnitellut hiihtokortit ja määrälliset tavoitehiihdot. Lisätietoja: www.hiihtoliitto.fi tai www.hiihto.net + alueen hiihtoseurat
|
|
|
HIIHTO |
|
|
LAJITAIDOT - vuorohiihto • vapaa hiihtotapa - sauvoitta luistelu - perusluistelu • sivuttaisnousu • korkea laskuasento • kaatuminen ja vauhdin hillintä HUOMAA! • hiihtoretket
|
| |
LAJITAIDOT - tasatyöntö - yksipotkuinen tasatyöntö - vuorohiihto ylämäkeen - haarakäynti • vapaa hiihtotapa - 2-potkuinen luistelu - vuoroluistelu • aurakäännös HUOMAA! • voitelu
|
|
LAJITAIDOT - 1-potkuinen luistelu • matala laskuasento • peruskäännös • askelkäännös HUOMAA! |
man
kohdalla tosiasia.